Olof & Katharina

KEITÄ OLOF OCH KATHARINA OLIVAT?
Olof Svensson (s.1828) oli kotoisin Värmlandin Fryksdalenista ja muutti vuonna 1854 Hälsinglandin Bergsjöhön, jossa hän toimi siihen aikaan laajentuvassa sahateollisuudessa.
Tullessaan Hälsinglandiin Olof majoittui Elfsundiin, torppari Pehr Jonssonin luokse. Talon vanhin tytär oli Katharina (s.1833).
Olof ja Katharina Svensson avioituivat vuonna 1857. Olof eteni nopeasti sahateollisuudessa ja hänestä tuli vähitellen Gällsta sågin osaomistaja ja johtaja. Vuonna 1875 Olof myi osuutensa sahasta ja osti Hintsan tilan Raisiosta, Turun ulkopuolelta. Perhe muutti Suomeen ja astuivat maihin Turussa lokakuussa 1875. Olof ja Katharina saivat 11 lasta, mikä loi pohjan suurelle ja yhtenäiselle suvulle.
Olof ja Katharina Svenssonin sukuyhdistys ry vaalii Olofin ja Katharinan muistoa sekä heidän jälkeläistensä yhteenkuuluvuutta.

OLOF
Olof syntyi 10 syyskuuta 1828 Tömtfallin tilalla Badan kylässä Fryksänden pitäjässä pohjoisessa Fryksdalenissa, Värmlannissa. Alue sijaitsee ”Finnskogin” (alue, jolle suomalaiset maahanmuuttajat asettuivat 1500-1600 luvulla) eteläisen rajan läheisyydessä. Tila oli köyhä ja sen läheisyydessä sijaitsi Badan ruukki. Olosuhteet eivät lannistaneet Olofia vaan herättivät hänessä jo nuorena voimakkaan tahdon menestyä ja pyrkiä elämässään eteenpäin.
Vanhemmat ja isovanhemmat olivat myös syntyneet Fryksdalenissa, isä Sven Olsson 1796 ja äiti Karin Persdotter 1786. Sven oli kotoisin Östra Ämtervikistä, joka sijaitsee hieman kauemmas etelään Fryksdalenissa (missä mm. Selma Lagerlöfin Mårbacka sijaitsee).
Isä Sven Olsson tuli juuri perustetulle Tömtfallin tilalle 1820- luvan alussa. Uusia tiloja muodostettiin vanhojen suurien tilojen takamaille tuona aikana, ja Tömtfall oli juuri tällainen tila.
Olofin sisarukset olivat isosisko Katrina s.1817, isoveli Per s.1825 ja pikkuveli Nils s.1830. Nilsin kuollessa aikaisin ja Perin muuttaessa Norjaan Katrinasta tuli se, joka otti kotitilan haltuunsa miehensä kanssa. Tila pysyi suvussa liki parisataa vuotta, kunnes Gustav Svenssonin (1922-2009) perilliset myivät tilan 2010.
Olofin nuoruusajoista emme tiedä paljoa. Hän ei ilmeisesti käynyt kouluja, sillä vaikka kansakoulu perustettiin Ruotsissa 1842, oli tuolloin 14-vuotiaan Olofin aika astua jo työelämään. Hän työskenteli todennäköisesti renkinä kotitilalla sekä naapuritiloilla ja toimitti tukkeja Badan ruukille. Alihankinnat ruukille olivat usein tärkeä osa ympäröivien tilojen toimintaa. Vähitellen Olof siirtyi töihin radanrakentajaksi Ruotsin ensimmäisille rautatietyömaille, ja oppi lukemaan ja kirjoittamaan työtovereiltaan. Häntä kuvaillaan uljaaksi mieheksi, joka oli iloinen ja heittäytyvä, aina valmis kohtaamaan kaiken sen, mitä elämä hänelle tarjosi. Hän oli ilmeisesti myös menestyksekäs, sillä hän eteni nopeasti työnjohtajaksi.
Olofin työ vei hänet ajoittain Hälsinglandiin. Vuonna 1854, 26 vuoden ikäisenä, Olof muutti pysyvästi Hälsinglandin Bergsjöhön. Merkitykseltään toisinaan Klondiken kultaryntäykseen verrattu sahateollisuuden laajeneminen houkutteli Olofin muuttamaan Hälsinglandiin. Hän sai pestin uittojohtajana Stockan yhtiöillä.

KATHARINA
Katharina Pehrsdotter syntyi 20.10.1833 syrjäisessä Elfsundissa (Älvsund) Bergsjön pitäjässä Hälsinglandissa. Hänen isänsä Pehr Jonsson (s.1810 Bergsjössä) oli Elfsund 1 verotorpan isäntä ja hänen äitinsä Karin oli kotoisin Hasselan naapuripitäjästä. Pehrin isä Jonas Pehrsson Schalberg oli maanviljelijä Elfsundissa ja isoisä Per Olsson Schalberg oli Hälsinglandin rykmentin sotilas joka osallistui mm. Pommernin taisteluihin 1757–60. Esi-isien joukosta löytyy myös Erik Olofsson, kuuluisa Silakka-Erik, joka oli syntynyt noin vuonna 1580. Hänen metsä-alueidensa pinta-alan sanotaan olleen valtava, noin 1800 ha.
Katharina oli perheen vanhin lapsi ja hänellä oli seitsemän sisarusta. Perhe oli köyhä. Perunkirjoituksessa Pehrin kuoleman jälkeen vuonna 1888 laskettiin hänen varojensa olevan 198,32 kruunua ja velkojen 27,50 kruunua. Kotitila oli jo vuonna 1864 otettu vuodin haltuun Katharinan veljeltä Pehr Perssonilta (Bergsjö–Pelle), joka oli tunnettu maallikkosaarnaajana. Katharinan veljet Jonas ja Hans muuttivat Amerikkaan vuonna 1865. Samoin teki myös sisko Margaretha vuonna 1867. Veljet Erik ja Anders olivat menehtyneet aikaisemmin, joten jäljellä kotiseudulla oli Katharinan ja Pehrin lisäksi vain nuorin sisko Anna Brita (s.1860).

OLOF OCH KATHARINA
Katharina ja Olof, joka oli majoitettu Katharinan perheen luokse, kiintyivät toisiinsa. Tämän seurauksena syntyi Sven Petter (Svante) joulukuussa 1856. Olofin ja Katharinan häät pidettiin 17.4.1857. Perhe jäi asumaan Elfsundiin ja tytär Mathilda syntyi siellä tamikuussa 1858.
Olof oli nyt uittojohtaja Stockan yhtiössä. Hän oli työteliäs ja yritteliäs ja edistyikin yhtiössä hyvin. Perhe muutti vuonna 1858 Smensin tilalle Harmångerin Elfbohediin, jota myös kutsuttiin Stockanlahdeksi. Täällä perhe muuttui herrasväeksi, ja heillä oli varaa pitää palvelusväkeäkin. Vuonna 1864 perhe muutti Åvikin tilalle, joka sijaitsi Bergsjössä. Åvik oli Olofin virka-asunto ja se tarkoitti taas yhtä askelta ylöspäin niin sosiaalisesti kuin taloudellisestikin. Olof palkkasi perheelle yksityisen taloudenhoitajan, neiti Forsellin Tukholmasta, sillä lapsikatras oli kasvanut Erikalla, Karlilla, Almalla, Idalla ja Alfredilla. Neiti Forsell oli kaikesta päätellen keskeinen henkilö perheessä ja erityisen taitava opettamaan musiikkia.
Olofin kyvyt oli huomattu. Tukkukauppias August Möller Tukholmasta ja tehtailija Edvard Frisk Hudiksvallista tarjosivat Olofille isännöitsijän virkaa ja kolmanneksen omistusosuutta Gällsta sågista. Hän sai maksaa osuutensa vähitellen työllään. Kauppa oli Olofin kannalta hyvä. Perhe muutti vuonna 1870 Gällstan kartanoon. Gällsta sijaitsee meren rannalla Gnarpin pitäjässä Bergsjöstä pohjoiseen.
Neiti Forsell ei tullut mukaan Gällstaan, vaan vanhemmat lapset lähetettiin kouluun Hudiksvalliin. Pian perhettä kohtasi kuitenkin onnettomuus. Katharina sai vakavia palovammoja sammuttaessaan öljylamppua. Hän oli sängyn oma kahdeksan kuukauden ajan, ja hänen oikeasta kädestään tuli toimintakyvytön. Mathildan oli lopetettava koulu Katharinan onnettomuuden johdosta.
Gällstassa perheelle syntyi kuitenkin kolme lasta lisää: Nils, Anna ja Herman. Gällstassa heillä oli kymmenkunta palkollista, piikoja, renkejä, kuljettaja sekä ompelija. Perhe vietti aikaa säätyläisten kanssa Bergsjössä, Gnarpissa och Jättendalissa.
Myös Olof joutui onnettomuuteen. Hän kaatui reellä ajaessaan Joulun aikaan kotiin Jättendalista ja jääpiikki repi hänen otsaansa ammottavan haavan. Hän sai jälkeenpäin kasvoruusun ja oli houreissa hyvin lähellä kuolemaa yhdeksän päivän ajan. Mathildan mukaan ”hänen järkensä ei ollut kunnossa”.
Olof päätti myydä osuutensa sahayhtiöstä jo vuonna 1875. Myyntipäätös saattoi liittyä onnettomuuteen, mutta toisaalta myös sahateollisuus oli kehittynyt lyhyessä ajassa suuntaan, jossa Gällsta sågin kilpailukyky oli uhattuna. Ostaja oli Adolf Unger, joka halusi Olofin jäävän isännöitsijäksi, mutta Olof kieltäytyi.
Olof matkusti keväällä 1875 Tukholmaan hankkiakseen itselleen oman maatilan. Siellä hän huomasi pääkaupunkiseudun hintojen olevan niin korkealla, että hänen rahansa eivät tulisi riittämään. Silloin hän näki lehti-ilmoituksen halvalla myytävästä Hintsan tilasta Raisiossa, Suomessa. Olof toimi nopeasti ja osti tilan. Väitetään, että hän ei edes ollut nähnyt tilaa ennen ostoa, mutta toiset sanovat hänen matkustaneen Suomeen tarkastamaan tilan.
Perhe siis muutti Suomeen ja astui maihin Turussa lokakuussa vuonna 1875. Mathilda, 17 vuotta, kuvailee heidän tuloansa näin: ”Vaikean matkan jälkeen astuimme kahdeksas lokakuuta maihin Turkuun, joka haisi sipulilta ja ryssältä.”
Mathilda kirjoittaa: ”Tila oli hirveässä kunnossa ja arvelen, että isä katui monta kertaa, että oli ostanut tilan, sillä hän laihtui ensimmäisen vuoden aikana. Surimme paljon sitä, että jouduimme tulemaan tänne, ja luulen, että isä katui monta kertaa, sillä niin iloinen ja jalomielinen kuin hän oli Ruotsissa, niin yhtä kitsas ja nalkuttava hän oli täällä Suomessa. Äiti viihtyi paremmin, sillä hänellä oli niin paljon puuhaa kodissa.”
Hintsa oli perinteikäs tila. Se mainitaan historiakirjoissa ensimmäistä kertaa jo keskiajalla, vuonna 1390 ja noin vuonna 1450 tila lahjoitettiin Naantalin luostarille. Kattava omistajaluettelo löytyy vuodesta 1540 eteenpäin. Tila oli vaihtelevasti maanviljelijöiden ja säätyläisten omistuksessa. Nykyinen, empiretyylinen päärakennus valmistui vuonna 1837.
Kesti oman aikansa kunnes Olof perheineen tunsi olonsa kotoisaksi Hintsassa. Tila laitettiin kuntoon ahkeralla työllä ja Olofin ja Katharinan asema maanomistajina vakiintui. Perhe sai ystäviä Turussa ja suurin osa lapsista meni naimisiin turkulaisten kanssa.
Olofista kerrotaan, että hän piti komentamisesta ja johtamisesta. Kun työntekijät huomasivat isännän tulevan, lähetettiin salaviesti ”kuu nousee”. Maanviljelyn lisäksi Olof teki puutavarakauppoja vaihtelevalla menestyksellä. Hän piti pitkistä kävelyretkistä, ja hoiti kuntoaan hakkaamalla kuusen risuja silpuksi. Kuudelta joka ilta hänen piti saada kuuma rommitoti. Olof oli kiinnostunut historiasta, varsinkin Napoleonista. Hänen lempikirjallisuuttaan oli valtava 10-osainen Napoleonin elämänkerta.
Katharina synnytti vielä yhdennentoista lapsensa vuonna 1879, miltei 46–vuotiaana. Tyttö kastettiin Thyraksi. Vammautuneesta kädestään huolimatta Katharina oli varsin terve 1890-luvun alkuun asti, jolloin hän sai vaikean reumaattisen kivun lonkkaan. Hänen jalkansa halvaantui ja hän joutui istumaan paikallaan viiden vuoden ajan.
Vuonna 1899 vanhin poika Svante otti tilan haltuunsa, ja lunasti ulos sisaruksensa. Olof kuoli vuonna 1901 ja Katharina vuotta myöhemmin.
Lapset kulkivat kukin omia polkujaan, mutta perheen yhtenäisyys säilyi hyvänä myös seuraavan sukupolven, serkusten välillä. Hintsa oli heille kuin toinen koti, jonne suku kokoontui mm. joulujuhliin.
Olofin ja Katharinan jälkeläisiä on nyt noin 400 henkilöä eri puolilla maailmaa. Svenssoneita asuu muun muassa Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, USA:ssa, Kanadassa, Ranskassa, Englannissa, Itävallassa, Espanjassa.